Teksti Kati Rantanen

Kunnon työ on hyvinvointivaltion viimeinen perälauta. Kunnon työn rapautuminen näkyy Suomessa harmaan talouden nousuna, työehtojen polkemisena ja säälliseen elämään riittämättömänä palkkana.

Naismaalareiden saunaillassa työelämä sai löylytystä. Paikalle oli kokoontunut kaiken ikäisiä maalareita monista eri yhtiöistä. Tällä hetkellä varjoa maalareiden elämään tuo lomautukset ja lomautusuhat. Työt ovat maalareilla harvassa ja eläkeputkilla imuroidaan nurkista ylimääräisiä työntekijöitä.

Vilkkaan keskustelun ja saunomisen välissä puhuttiin kovaa asiaa. Tulevat työehtosopimusneuvottelut ja ensi kevään eduskuntavaalit pöllyttävät työelämän reunaehtoja. Takkahuoneen pöydälle nostettiin työterveyshuolto, pätkityt työsuhteet ja työturvallisuus. Kunnon työ on hyvinvoinnin kivijalka, jonka rapautumiselle pitää saada loppu.

Elämä on pätkitty projekteihin

Rakennusalalle on valunut projektikohtaisten työsopimusten käytäntö. Pahimmillaan tämä tarkoittaa päivän mittaisia työsuhteita. Pätkitty työelämä ei ole kenenkään etu. Työelämä tarvitsee pitkäjänteistä sitoutumista kehittyäkseen ja tuottaakseen hyvää laatua. Kun työpaikka on kertakäyttötyöläisten transithalli, niin siitä tulee ei-kenenkään-maa, josta kukaan ei jaksa enää välittää.

Kunnon vakituinen työ tuo elämään varmuutta ja suunnitelmallisuutta. Työntekijän arkea ei voi laittaa hyllylle odottamaan seuraavaa projektia, vaan elämä on jatkumo missä laskut pitää maksaa joka kuukausi.

­ Työntekijä ei ole mikään kertakäyttörukkanen, jonka voi viskata roskiin päivän päätteeksi. Kunnon työ on kokoaikaista, pitkäkestoista ja siitä maksetaan normaaliin elämiseen riittävää palkkaa, toteaa Helsingin maalareiden puheenjohtaja Johanna Elonen.

Pätkitty työ on kääntänyt elämän reunaehdot päälaelleen. Työn ja vakaan toimeentulon pitäisi luoda edellytykset hyvinvoinnille ja tukea arkisia päätöksiä. Pätkätyö sen sijaan kääntää arjen työn ehdoilla elämiseksi.

Työmaiden kolmen kerroksen väki

Rakennustyömailla työskentelee kolmen kerroksen väkeä. Yhä harvemmiksi käyvä vakituinen työvoima, pätkäsuhteissa työskentelevät vuokratyöläiset ja kunnon työtä rapauttava harmaa työvoima jakavat saman työn erilaisilla työehdoilla.

­ Joku roti pitää työssä olla. Suomessa taistellaan nyt kunnon työn puolesta. Samassa työssä pitää olla samat säännöt kaikilla, painottaa Johanna Elonen.

Palkkatasa-arvo ja työturvallisuusnormit pitää olla kaikille samat. Vuokratyöläiset eivät välttämättä uskalla vaatia kunnon työolosuhteita, vaan ollaan valmiita sankaroimaan esimerkiksi vaarallisilla telineillä seuraavan päivän työpaikan toivossa. Yhden sankarointi kyseenalaisissa työolosuhteissa tuhoaa joukkovoiman ja rakennustyömaista uhkaa tulla entistä vaarallisempia ja alipalkattuja työpaikkoja.

Työterveyshuollon monenkirjava taso

Maalarit antoivat työterveyshuollolle saunan jälkeen pyyhkeitä. Lakisääteisen työterveyshuollon tulkinta ja taso on alalla kirjavaa. Työterveyshuollon palveluiden taso vaihtelee kaikenkattavasta ja ammattitaitoisesta palvelusta kerran kolmessa vuodessa käytävään rasvakeskusteluun lääkärin kanssa.

Pätevä työterveyshuolto on kaikkien etu. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ja pätevä sairauden hoito vähentävät sairauspoissaoloja ja ehkäisevät vakavien terveyshaittojen syntyä. Maalarit vaativat työterveyshuollolta perehtymistä rakennustyömaiden oloihin ja siellä tehtävään työhön ammattikunnittain. Jokaisessa työssä on omat riskinsä ja erityispiirteensä, jotka hoitohenkilökunnan pitää tuntea kyetäkseen hyvään hoitoon.

Työntekijät ovat törmänneet työterveyshuollon asennevammoihin, jotka pohjautuvat muinaisiin legendoihin rakennustyöntekijöiden juoppoudesta ja älykkyyden puutteesta. Työterveyshuollossa on tarjottu maitoa unettomuuteen ja työmaakäynneillä on hehkutettu suihkun olemassaoloa, mikä ei ole suurimpia työmaiden työhyvinvoinnin tekijöitä tai sen puute terveysriski.

Rakennusalaa jäytävä lomauttaminen pudottaa työntekijät työterveyshuollon ja työyhteisön ulkopuolelle. Työttömyys on Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahosen mukaan ammateista vaarallisin. Jatkuva lomauttaminen vie elämältä pohjan. Työpaikkojen väliin pudonneet työntekijät ovat oman onnensa ja jaksamisen varassa. Omasta osaamispääomastaan kannattaisi yhtiöissä pitää huolta ja kiinni lomautusten aikanakin.

Kunnon työ on säilyttämisen arvoinen asia, jonka puolesta kannattaa taistella.