Olen erittäin iloinen tullessani valituksi taas Helsingin maalareiden puheenjohtajaksi. Virtaa riittää tekemiseen ja hyvä niin, koska tekemistä kyllä riittää. Helsingin maalareissa on onneksi paljon edunvalvojia, noin 1700, ja hallitus koostuu pääosin pääkaupunkiseudun  maalausyritysten luottamushenkilöistä ja työsuojeluvaltuutetuista, joten meillä on riittävästi hihapareja tekemässä edunvalvontatyötä. Kun joka puolella kenttää on edunvalvoja, niin tiedonkulku on nopeaa ja pääsemme heti käsiksi mahdollisiin ongelmiin.

Helsingin maalariosasto on perinteisesti ollut vahva ja toimelias edunvalvontarintamalla ja sitä työtä jatketaan edelleen kaikkia laillisia keinoja hyväksi käyttäen.

Edunvalvonnan keskiössä on maalausalan työehtosopimuksen jatkuva kehittäminen paremmaksi. Osastolla pitää olla liukkaat ja nopeat lihakset valmiina ennakoida muutokset, joita alalla tapahtuu koko ajan. Työnantajien epäterveet tavat toimia on teilattava jo ennen lähtölaukausta. Uusin tällainen on palkkiopalkkauksen väärinkäyttö, jossa eräs alan suurimpiin lukeutuva maalaamo yrittää sitouttaa työntekijät yrityksen mahdolliseen tappiolliseen työmaahan. Tarkoittaa sitä, jos työnjohto on ryssinyt tai laskennassa on tapahtunut virhe, niin työntekijä kantaa palkanalennuksena työmaan tappiot niskassaan. Saako työntekijä vastaavasti palkkionsa, jos työmaa on tehnyt voittoa? Ei saa, koska tällä hetkellä suurin osa maalausurakoista tehdään alle tes-hintojen eli työmaa ei voi teoriassakaan tehdä voittoa.

On erittäin tärkeää, että Helsingin maalarit on toimiva ja valveilla oleva osasto, jotta se pystyy tekemään ydintehtäväänsä: edunvalvontatyötä. Esimerkiksi tämä palkkiopalkkaussotku on saatu jo hyvin hanskaan, eikä se ehdi levitä alalle. Tulevissa tes-neuvotteluissa tälle keplottelulle niitataan vielä naula otsaan, sen jälkeen jos joku työnantaja sitä haluaa  vielä kokeilla, niin työtuomioistuin kutsuu hakemaan hopeaa tässä mittelössä.

Helsingin maalarit kannattaa Rakennusliiton tapaa neuvotella työehtosopimuksensa itsenäisesti. On luonnollista, että tes-asioista neuvottelevat ne tahot, joita ne asiat koskevat. Se on vähän niinkuin Suomen luottoluokitus, kun se on kohdallaan, niin suomalaisten asioista päättää suomalaiset, eikä mikään ulkopuolinen taho sorki meidän omia asioitamme. Kreikan tielle emme halua.